WEEK 2 #covid-19

Kaiken henkisen paineen keskellä ensimmäisen vajaan etätyöviikon jälkeen tuntui mukavalta olla kotona – ellei edellisen viikon lattialla istumisen aiheuttamaa, runsasta venyttelyä vaatinutta alaselkäjumia lasketa. Viikoittaisen Helsinkiin ajamisen sijasta oli aikaa tehdä töitä. Tehot tuntuivat nousevan pilviin aikaisempaan verrattuna.

Valmistauduin ensimmäiseen täyteen etäviikkoon rakentamalla takkahuoneeseen työpisteen. Hain toimistolta käyttämättömän työtuolin. Kaivoin varaston kätköistä vanhan koulupöytäni kannen ja ullakolta käytöstä pois jääneet pöydänjalat. Mylläsin takkahuoneen kalustuksen ja kasasin pöydän käyttöä varten. Ostin uuden monitorin ja kunnolliset kuulokkeet. Edelleenkään työergonomia ei ole täydellinen, mutta kyllä se lattialla istumisen voittaa.

Kotikoululaisten kanssa viikko meni lähinnä rutiineja rakentaessa. Olemme koulujen sulkemispäivästä lähtien pyrkineet pitämään normaalin arkirytmin – hieman myöhennettynä toki, kun kouluun lähtemiseen ja matkoihin ei tarvitse varata aikaa. Läksyjäkin tuli kummallekin lapselle sen verran vähän, että opetus ei ottanut kovinkaan paljon aikaa aamupäivästä. Vain ekaluokkalaisen vähennyslaskut vaativat pikkuisen enemmän huomiota. Tuntui, että elämä lähtisi uusille muuttuneille urilleen varsin kivuttomasti.

Puhelu osakkaaltamme muutti fiiliksen ja nosti paineen tunteen rinnassa ja korvien välissä uusiin sfääreihin. Heikentyvän talousnäkymän, liikkumis- ja kokoontumisrajoitusten, sekä Keski-Euroopan voimakkaiden sulkutoimien perusteella osasin odottaa asiakkailtamme toimenpiteitä. Siitä huolimatta MaRa-toimialan hankkeiden pysäyttäminen ja keskeyttäminen tulisi tekemään loven tilikauden liikevaihtoon. Miten tästä eteenpäin? Mitä muuta vielä tapahtuisi? 

Kuin kirsikkana kakun päälle myöhästyin tarjouksen jättämisestä keskiviikkona. Huomasin naapurikunnan päiväkotisuunnittelun tarjouspyynnön Hilmassa tiistaina iltapäivällä. Deadline oli heti seuraavana päivänä. Uskoin ehtiväni. Ja ehdinkin. Mutta selainpohjaisen tarjouspalvelun lähetyksen esti lomakkeella ollut täyttövirhe, joka tuli esiin vasta lähetä-nappia painettaessa. Viimeinen kaksi minuuttia ei riittänyt virheen korjaamiseen. Vitutti. Halusin vain käpertyä kerälle, vetää peiton pään yli ja odottaa. Odottaa, että tämä helvetin virus katoaisi.

Eihän se viruksen vika ollut, että tarjous myöhästyi. Mutta se on, että meillä osa tilauskantaa hävisi kuin pieru Saharaan. Eikä tuon tarjouskilpailun voittaminenkaan lopulta olisi kovin todennäköistä ollut. Referenssejä olisi pitänyt olla useampia viimeisen viiden vuoden ajalta ja me olemme keskittyneet B-to-B -hankkeisiin viime vuodet. Jo torstaina V-käyrä oli laskenut. Paine tulevasta on kuitenkin edelleen mustana möykkynä rinnassa. 

Onneksi meitä ei ole edelleenkään pakotettu pysymään sisätiloissa, vaan voimme paeta metsään seinien kaatuessa päälle. Lähialueen retkeilyreitit ja laavut ovat jo ennen koulujen sulkua tulleet tutuiksi. Nyt olemme alkaneet etsiä uusia kohteita lähialueilta – ja löytyyhän niitä. Lapset eivät enää ole jostain syystä yhtä innostuneita lähtemään, kuin kuukausi sitten…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s