Repetitia est mater studiorum.

Kertaus on opintojen äiti. Tuon sanonnan olemme jokainen varmasti kuulleet useasti. Olen ollut nyt vuoden päivät kirjoittamatta sanaakaan blogiini. Ja edellistä postausta edelsi lähes vuoden tauko. En tiedä miksi kirjoittamisesta tuli yhtäkkiä vaikeaa. Häpeän kynnyksen luulin jo ylittäneeni. Seuraajiakin oli jokunen, jotka säännöllisesti lukivat ja jotkut jopa kommentoivat kirjoituksia. Jotenkin vain tuli tunne, ettei ollut mitään riittävän fiksua sanottavaa.

Ristiriitaista. Meillä on ollut United Foundersin porukalla ihan mieletön matka tähän asti. Olen nauttinut jokaisesta hetkestä ja tuo matka seitsemän miehen perustajaporukasta yli 50 henkilön toimijaksi 2 vuodessa on ollut aivan huikea.

Tiedostan olevani luonteeltani aloittaja. Aloitettuja projekteja on elämän varrella lukemattomia enemmän kuin loppuun saatettuja. Yrityksen pyörittämisessä puoliväliin jättämisellä ei pitkälle pötkitä, vaan asiat pitää saattaa maaliin, ja mieluiten viimeisen päälle. Oma roolini on kuitenkin muotoutunut jonkin verran taipumukseni mukaiseksi ja saan olla varsin usein saattelemassa projektin liikkeelle muun tiimin ottaessa siitä kopin ja viedessä ideat tuotantoon asti. Siitä saan olla onnellinen, että tämä on ollut mahdollista.

Olen huomannut, että kirjoittaminen on jäänyt minulla projektiksi, joka ei ole toistaiseksi konvertoitunut elämäntavaksi. Vähän niin kuin ruokailutottumusten muutos, se ottaa 10 viikkoa että uusi tapa juurtuu alitajuntaan ja ihminen alkaa noudattaa sitä. Sinnikkyyttä siis vaaditaan. Kun tämän yhdistää aiheiden vähyyteen = omaan liialliseen kriittisyyteen sen suhteen, mistä voi kiinnostavasti kirjoittaa, päädytään tilanteeseen johon minä olen päätynyt. Olen aloittanut blogin kirjoittamisen varmaan viisi kertaa ja neljä kertaa se on jäänyt. Joskus kirjoitin samasta aiheesta, että kolmas kerta toden sanoo. No ei sanonut. Mutta tässä ollaan taas.

Tietyt asiat ovat hyväksi havaittuja, kivoja, terveellisiä, toimivia, myyntiä edistäviä ja imagoa luovia, mutta tiukan paikan tullen eivät hengissä pysymisen kannalta välttämättömiä. Kirjoittaminen on ollut yksi näistä asioista, jotka ovat minulla olleet sellaisia, jotka kireän taloustilanteen, stressin, parisuhdepaineiden tai muun elämäntilanteen vuoksi ovat karsiutuneet kalenterista pitkäksikin aikaa. Toinen on liikunta, kolmas terveellinen syöminen. Sekin on ristiriitaista, sillä kaikki kolme ovat toimineet hyvän olon lähteenä ja stressin lievittäjänä.

Jos et vielä kirjoita blogia, kokeile sitä. Se on takuulla sen arvoista.

Nyt kirjoitan taas. Ja olen iloinen siitä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s