Turhauma.

Olen ihmetellyt tätä suomalaisten digiloikkimista ja yrittänyt sisäistää, mikä on muuttunut ja minkä pitäisi muuttua. Suurin osa porukasta tuntuu seisovan jalat tukevasti sementissä ymmärtämättä mitä tapahtuu, osa säntäilee paniikissa sinne tänne ja pieni vähemmistö tietää täsmälleen mitä on tekemässä. Olen käynyt kauppakamarin tarjoamassa digisparrauksessa, seurannut Digitalist-yhteisöä ja käynyt tapahtumissa. Olen yrittänyt blogeja ja kirjoja lukemalla joten saada kokonaiskuvaa siitä, mitä on tapahtumassa. Jossain vaiheessa tuntui, että olisin saanut digi-ilmiöstä jonkinlaisen otteen. Informaation tulva aiheesta on niin valtava, että taidan juuri nyt olla enemmän sekaisin kuin aloittaessani.

Olen turhautunut. Hetkittäin jopa ahdistunut. Tunnistan rakennusalan luutuneisuuden, mutta kun on päivästä toiseen kiinni siinä kädet savessa, on hankala nähdä metsää puilta. Arjessa toistaiseksi mikään ei ole muuttunut, enkä säntäile paniikissa ympäriinsä. Muistan nähneeni graafin eri toimialojen digitalisoitumisesta. Omalla sektorillamme rakentamisessa tämä muutos ei todellisuudessa ole vielä edes alkanut. Vielä on siis aikaa. Vai onko? Mikä on arkkitehtisuunnittelualan tai koko rakennusalan Uber? Ja milloin se iskee?

Rakennusalan toimintatavoissa on paljon sellaista, jonka voisi tehdä toisin. Vielä enemmän on sellaista, joka tehdään tietyllä tavalla – koska aina ennenkin on tehty niin. Olen itsekin tässä blogissani päivitellyt rakennushankkeen kokousten määrää. Haaveilen edelleen kokouksettomasta rakennushankkeesta, tai no, ainakin sellaisesta jossa kokouksia olisi merkittävästi vähemmän. Vähentämällä kokouksia voisi voimavarat keskittää olennaiseen, eli rakennustyön sujuvuuteen. Kenenkään prosessiosaamista tai hankkeen kulkua ei paranna se, että 15 ihmistä kuuntelee, kun yksi lukee esitäytetystä työvaiheilmoituksesta mikä hänen vastuualueellaan on työmaan tilanne. Kartalla pysyminen ei edellytä jatkuvaa kokoustamista. Siihen on olemassa jo valtava määrä toimivia työkaluja, joita käyttämällä alati niukka aikaresurssi kohdentuisi jonnekin hyödyllisempään.

Rakennusliitossa ollaan tultu siiten tulokseen, että huomattava osa työajasta työmailla on venttaa. Hankkeissa mukana olevana voin todeta ainakin yhden yksinkertaisen seikan: yhdessä hankkeessa sadasta käytetään aikataulun suunnittelussa paikka-aikakaaviota. Tämän sijaan piirrellään jana-aikatauluja, joissa työväiheet ovat iloisesti limittäin ja lomittain. Jos vastaava työnjohtaja osaa hommansa, hän pitää projektin näpeissään, koska hankkeen kriittinen polku on hänellä mielessään. Tuo polku ei kuitenkaan aikataulua lukemalla aukea hankkeen muille osapuolille. Paikka-aikakaavio on lahjomaton. Se kertoo päivän tarkkuudella, että seinien levytysurakka jää 4. kerroksessa huoneistossa 22 tasoiteurakan jalkoihin. En keksi mitään muuta syytä jana-aikataulun käyttöön, kuin laiskuuden. Se vie hektisessä rakentamisen aloituksessa päiviä aikaa, mikä tuntuu siinä kohtaa ylivoimaiselta. Rohkenen kuitenkin väittää, että paremmalla suunnittelulla päästäisiin lyhyempään toteutusaikaan – tai ainakin kiireettömämpään työmaan valmistumiseen. 

Työmaan hallinnassa ollaan edelleen riippuvaisia työmaalle toimitettavista paperidokumenteista, kun ison osan asioista voisi tarkistaa mobiililaitteista. Oskar Smeds on kirjoittanut aiheesta erinomaisen blogin Rakennuslehteen, kannattaa käydä vilkaisemassa. Oskarin blogiin oli tullut kommentti, jossa moitittiin piirustusten luettavuutta kännykästä. Onhan se niin, että jos A0-kokoista suunnitelmaa yrittää kännykän näytöltä tihrustaa, saa siitä hieman heikohkosti selvää. Olisi siis ajateltava jakelulaitetta pidemmälle. Miten suunnitteluprosessia tai sen dokumentaatiota tulisi muuttaa, jotta asiat saadaan jaettua mobiilissa?

Digi antaa rakennusalalla vielä hetken odottaa itseään. Sovelluksia toki on ja niitä tulee lisää. Perusasioissa mikään ei ole vielä muuttunut. Mutta käänne saattaa olla jo kulman takana. YIT:n Toni Ruuska povaa, että asunnon voi ostaa verkosta jo 5 vuoden kuluttua. Miksi vasta sitten? Mikä estää myymästä asuntoa verkossa jo nyt?

Olen viime aikoina yhtenään miettinyt, mikä voisi olla oman alamme Graalin malja. Uskon ratkaisun olevan aivan silmieni alla, mutta vielä näkymättömissä.

EDIT: Jani Aaltonen kirjoitti aihetta läheltä liippaavan blogin, jonka avulla voin vielä avata turhaumani syitä. Sen verran olen digistä jo oppinut, että vanhoja tapoja ei kannata pakottaa digipursottimen läpi. Miten siis tehdä asiat aidosti digitaalisesti? Turhauttavaa on se, että polku eteenpäin on kovin sumuinen. 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s