Illan virkku on aamun torkku.

Pidin kesän ajan tarkoituksella paussia kirjoittamisesta, mutta aloittaminen on jäänyt erinäisten syiden ja tekosyiden takia.

Sain kerrankin pidettyä kesäloman yhtäjaksoisena, mitä en muista tapahtuneen hetkeen. Tosin hallintorutiinit kuukauden vaihtuessa tunkivat luonnollisesti loman keskelle, mikä aiheutti sen että laskeuduin kunnolla lomalle vasta loman kolmannella viikolla. Käynnistysvaikeudet olivatkin sorvin ääreen palattuani melkoisia. Kirjoittaminen ajautuikin pahemmin sivuraiteelle, kun firman kesäsulun aikana päivystin yksinäni, ja työt alkoivat kasautua.

Loman päätyttyä huomasin asettaneeni sen aikana monia tavoitteita. Useimmat niistä koskevat lähinnä yksityiselämää, mutta joukossa oli myös yrittämiseen ja omaan johtamiseeni liittyviä juttuja. Yksi kovimmista tavoitteistani tältä kesältä kohdistuu  urheiluun. Suhtaudun intohimoisesti extremempään urheiluun ja ultramatkoihin, joissa haetaan oman kestävyyden rajoja.

Rogainingia – eli tutummin ehkä retkeilysuunnistusta – olen harrastanut nyt viitisen vuotta. Kyseesä on laji, jota harrastetaan 2-5 hengen joukkueissa. Pitkien matkojen hienous on siinä, että ne edellyttävät kokonaisvaltaista valmistautumista ja järjestelmällisyyttä kaikessa tekemisessä ennen kisaa ja sen aikana. Kisat voidaan hävitä heikkoon valmistautumiseen, vääriin välineisiin tai suoritusvirheisiin. Tekemisen on oltava harrastajallakin tavoitteellista, jotta siitä voi ylipäätään nauttia.

Osallistuimme tänä kesänä ensimmäistä kertaa enemmän vakavissamme SM-kilpailuihin, joissa kilpailumatka on 24 h. Meillä ei ollut ääneen sanottua tavoitetta, mutta olimme kumpikin pettyneitä saavutettuun 10. sijaan. Panokset ovatkin nousseet kaikessa hiljaisuudessa jo korkeammalle. Vasta kisan jälkipyykin yhteydessä kävimme pohtimaan, mitä haluamme lajilta. Nälkää tuntui molemmilla olevan, ja rima asetettiin kerralla kunnolla ylös. Ensi kauden päätavoite on Latvian MM-kisoissa elokuussa 2017.

En ole niin hullu, että kuvittelisin meidän olevan lähelläkään kärkeä. Lajin MM-kisat ovat myös sellaiset että ilmoittautuminen avataan jossakin vaiheessa yleisesti, ellei osanottajamäärä tule täyteen. Meillä on takana jo yksi MM-startti, jossa päädyimme 400 joukkueen joukossa n. 200 paikkeille. Eväitä olisi fyysisesti ollut puolta parempaan, mutta jalkaongelmat hyydyttivät menon aamuyön tunteina. Jossiteltavaa kuitenkin jäi.

Tavoite on siis asetettu. Se on niin kova, että edessä on elämäntaparemontti. Olen tullut siihen tulokseen, että perheen harrastukset, kummankin vanhemman liikkuva työ ja osallistuminen seura- ja yhdistystoimintaan sekoittavat sellaisen keitoksen, että siihen ei enää oikein sovi aktiivinen harjoittelu muualle kuin aamuun ja iltahämärään. Jälkimmäinen on motivaation kannalta murhaava – ja se vie yöunet ja myöhään ulos lähteminen on  muutenkin ikävää. Jäljelle jää siis aamut, mikä tarkoittaa iltäyön kukkumisen hyvästelyä. Minulle on tullut paha tapa venyttää iltaa lasten mentyä nukkumaan, tarve saada termiiteiltä omaa aikaa vaatii veronsa. Mutta illan virkku on aamun torkku.

Jatkossa minun aikaani ovat aamut. Laitan kamppeet jo nyt illalla valmiiksi, jotta voin vain sujahtaa ovesta ulos herättämättä muita.

Hyvää yötä.

 

PS. Jos kiinnostuit, kurkista WRC2017 ja Rogaining Finland

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s