Käynnistin viime viikolla yritykseni vision muotoilemisen koko kuusihenkisen henkilöstömme voimin. Pidimme kevättapahtumamme yhteydessä aivoriihen pohtien, mikä on työssä tärkeää ja mihin kukin suhtautuu intohimoisesti.

Aloitimme työn listaamalla post it -lapuille asioita, joiden vuoksi kukin jaksaa raahautua toimistolle päivästä toiseen. Jokainen laittoi seinälle viisi syytä. Kolmestakymmenestä lapusta yhdeksän liittyi jotenkin loogiseen päättelyyn ja ongelmien ratkaisemiseen. Meidän jengi on ristisanatehtäväkansaa! Toinen iso tekijä oli mahdollisuus itsensä toteuttamiseen ja luovuuden käyttämiseen.

Arkkitehtisuunnittelu on aivojumppaa suunnattoman suurella inhimillisellä latauksella.

Rakennuksen suunnittelu on kuin Rubikin kuutio. Kun muutat yhtä muotoa, mittaa, materiaalia tai tilaa, se vaikuttaa parhaimmillaan tai pahimmillaan valtavaan määrään eri tekijöitä. Nämä tekijät voivat olla laadullisia, käyttöön ja toiminnallisuuteen liittyviä tai fyysisiä, eri rakenneratkaisuihin ja materiaaleihin liittyviä, eikä niitä ole aina kovin yksinkertaista tunnistaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja yksittäisen tekijän muuttaminen voi aiheuttaa myös arvaamattomia seurauksia muualla. Melko dramaattista, eikö? Mutta juuri siksi aivan älyttömän mielenkiintoista.

Arkkitehtisuunnittelu on aivojumppaa suunnattoman suurella inhimillisellä latauksella. Tämän työn suurin anti ja kirous on siinä, että työn tulokset ovat näkyvillä vuosikymmeniä ja vaikuttavat niin monen ihmisen elämään – niin hyvässä kuin pahassa. Ehkä juuri tästä syystä omalla kohdallani niin suuri huomio osuu rakennusten käytettävyyteen, sillä mikään ei sapeta niin kuin huonon suunnittelun aiheuttamat arjen pullonkaulat.