Lehmänkaupoilla rantaviivaa?

Aina silloin tällöin varmasti jokainen meistä törmää ammattiurallaan tilanteeseen, jossa vallitsee selkeä eturistiriita. Rakennushankkeen pääsuunnittelijalle on lakiin kirjattu vastuu yleisen hyvän puolestapuhujana, mikä luo pohjaa intressiristiriitojen syntymiselle. Nyt vireillä oleva lainsäädännön muutos, joka siirtää päätösvaltaa poikkeamisluvissa kunnille, on omiaan lisämään ristiriitatilanteita.

Toimin urani alussa kaavoitustehtävissä ensin konsulttitoimistossa avustajana, sitten projektista vastaavana suunnittelijana ja vielä lyhyen aikaa virkatehtävässä kaavoitusarkkitehtina ja nyt rakennushankkeiden pääsuunnittelijatehtävissä.Näin myös poikkeamislupien hakeminen on tullut tutuksi.

Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan tilanne kehittyy rantarakentamisen poikkeamislupien saralla kun päätöksenteko siirtyy kuntiin osana valtioneuvoston normitalkoita. Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta viime lokakuussa ja keskustelu on jatkunut myös sittemmin. Muutos koskettaa myös meitä arkkitehteja.

Pääsuunnittelijalla on monista muista aloista poiketen lakisääteinen sopimuksenulkoinen vastuu kolmannelle osapuolelle.

Arkkitehdin, tai tarkemmin rakennushankkeen pääsuunnittelijan tehtävään liittyy monista muista aloista poiketen lainsäädännöllinen sopimuksenulkoinen vastuu. En huomioi tässä tapaturmiin tai aineellisiin vahinkoihin liittyvää vahingonkorvauslainsäädäntöä. Pääsuunnittelija on vastuussa rakennusvalvontaan nähden rakennushankkeen suunnitelmakokonaisuuden oikeellisuudesta ja riittävyydestä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 12 § mukaan ”rakentamisen ohjauksen tavoitteena on edistää hyvän ja käyttäjien tarpeita palvelevan, terveellisen, turvallisen ja viihtyisän sekä sosiaalisesti toimivan ja esteettisesti tasapainoisen elinympäristön aikaansaamista”. Rakennushankkeen pääsuunnittelijan rooli on toimia tässä rakennusvalvonnan työrukkasena. Tämä asettaa arkkitehdin mielenkiintoiseen asemaan suhteessa toimeksiantonsa maksajaan, eli tilaajaan. Ristiriitaista, eikö?

Niinpä suhtaudun hieman kaksijakoisesti tulevaan muutokseen. Luvassa lienee oman työn näkökulmasta sarja ajautumisia hankalaan välikäteen.  Oman urani varrella olen ollut mukana kehittelemässä hankkeita, joiden toteutuminen on karahtanut ELY-keskuksen poikkeamislupakäsittelyyn. Osassa niistä perustelut ovat tuntuneet hatarilta ja asioita on tunnuttu kieltävän vain kieltämisen vuoksi.

Onko nyt luvassa poikkeamispäätösten villi länsi, missä nopeat syövät hitaat ja ahne saa enemmän?

Laajemmassa perspektiivissä katsottuna ELY:n päätöksenteko on noudattanut itse asiassa ainakin omalla toimialueellani tiettyä linjaa. Lehtikirjoituksista voi päätellä, että kaikkien ELY-keskusten alueella näin ei ole. Lisäksi joidenkin hankkeiden osalta mielestäni myönteinenkin päätös olisi ollut perusteltavissa vallitsevan linjan noudattamisella. 

Erityisesti pienissä kunnissa paine kuntapäättäjien suuntaan kasvaa ylitsepääsemättömäksi ja lehmänkauppoihin saattaa sortua yksi jos toinenkin.

Onko nyt luvassa poikkeamispäätösten villi länsi, missä nopeat syövät hitaat ja ahne saa enemmän? Riippumatta siitä, onko ELY:n toiminta ollut tiukkapipoista tai ei, päätösvalta saattaa olla siirtymässä liian lähelle asianosaisia. Erityisesti pienissä kunnissa paine kuntapäättäjien suuntaan kasvaa ylitsepääsemättömäksi ja lehmänkauppoihin saattaa sortua yksi jos toinenkin. Se on tässä aivan viime aikoinakin nähty, että tilaisuus tekee helposti varkaan.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s