Sosiaalinen media vs. kaupunkisuunnittelun luutuneet käytännöt

Kaupungit ja kunnat säätelevät alueellaan tapahtuvaa rakentamista asema- ja yleiskaavoituksella. Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa vuosituhannen vaihteessa kuntalaisten osallistuminen ja osallistaminen nousivat merkittävään rooliin maankäyttöratkaisuja laadittaessa. Voisi sanoa, että lainsäätäjä oli tuossa vaiheessa aika reilusti aikaansa edellä.

Osallistumisen menettelyt ovat kuitenkin suoraan 1800-luvulta. Kuntalaiset voivat jättää mielipiteensä kirjeitse erikseen ilmoitettuna ajanjaksona jollekin nimetylle vastaanottajalle, esimerkiksi tekniselle lautakunnalle. Sähköposti on tullut hyväksytyksi osallistumisen menettelyksi samaan aikaan kuin muualla kunnallishallinnossa.

Osallistumisen menettelyt ovat suoraan 1800-luvulta.

Kaavojen vireillä olosta ilmoitetaan vuoden alussa kaavoituskatsauksella, joka julkaistaan kaupungin tai kunnan nettisivulla hyväksymisen jälkeen. Lisäksi kaavan vireille tulosta ilmoitetaan yleensä nettisivuilla erikseen prosessin alkaessa sekä paikallisessa sanomalehdessä julkaistavalla kuulutuksella. Kaavaprosessin kestäessä kuulutuksia julkaistaan aina kuulemisvaiheen yhteydessä, eli 2-3 kertaa kaavahanketta kohden.

Kuntien ja kaupunkien asemakaavoitus on varsin pitkäpiimäinen prosessi, joka istuu heikosti nykyiseen elämänrytmiin. Elinympäristön tietopalvelu Liiterin mukaan vuonna 2015 Suomessa hyväksyttiin n. 1000 asemakaavaa, joiden keskimääräinen hallinnollisen prosessin kestoaika oli 22,4 kk. Kun tuollaisella aikajaksolla hankkeista viestitään 3 kertaa kaupungin omilla nettisivuilla sekä paikallisen sanomalehden Kuulutuksia -palstalla on vaikea kuvitella, että kukaan asiaan vihkiytymätön pysyy kärryillä siitä mitä on tapahtumassa.

”Kuntien ja kaupunkien asemakaavoitus on varsin pitkäpiimäinen prosessi, joka istuu heikosti nykyiseen elämänrytmiin.”

Sosiaalinen media loistaa poissaolollaan kuntien viestinnässä. Tälle on tietysti lainsäädännöllisiäkin rajoitteita siinä mielessä, että eri kanavissa tapahtuva puskista huutelu ei kelpaa viralliseksi yhteydenotoksi virka-asioissa. Some kuitenkin mahdollistaisi avoimen vuorovaikutuksen kaavan suunnittelijan ja kuntalaisten välillä. Jo se toisi parannusta tilanteeseen, sillä valitettava tosiasia on, että kaikki Suomen kunnat eivät julkaise kaikkia kaavoitukseen liittyviä aineistoja nettisivuillaan, vaan asiasta kiinnostuneen on mentävä kaupungintalolle ihmettelemään asiaa ilmoitustaululta.

Lainsäädännöllistä estettä sosiaalisen median käytöstä ei käsittääkseni ole. Maankäyttö- ja rakennuslain 65 § todetaan, että ”kaavaehdotus on asetettava julkisesti nähtäville. Nähtäville asettamisesta on tiedotettava kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Kunnan jäsenille ja osallisille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä asiassa (muistutus).” Edelleen maankäyttö- ja rakennusasetus toteaa, että ”nähtäville asettamisesta ja oikeudesta muistutuksen tekemiseen on ilmoitettava niin kuin kunnalliset ilmoitukset asianomaisissa kunnissa julkaistaan, jollei asian merkittävyys edellytä laajempaa tiedottamista.”

Maankäyttö- ja rakennuslaki ei estä sosiaalisen median käyttöä hankkeista tiedottamiseen.

Toisin sanoen sosiaalista mediaa voisi käyttää hankkeista tiedottamiseen ja hankkeissa tapahtuvaan vuorovaikutukseen kunhan se olisi osa kuntien hallintosääntöä ja valittu viralliseksi toimintatavaksi asioista tiedotettaessa. En ole tarkistanut hallintolakia ym., onko siellä mahdollisia esteitä. Yhtäkaikki, niitä pitäisi joka tapauksessa raivata avoimen tiedonkulun tieltä.

Sosiaalinen media ja sen kautta saavutettava kattavuus viestinnässä todennäköisesti mahdollistaisi hallintobyrokratian huomattavan keventämisen. Kaavojen hyväksymis- ja kuulemisprosessiin lautakuntakäsittelyineen ja julkisine kuulemisaikoineen ottaa minimissään 8 kuukautta, mistä nykyisillä kuulemisajoilla on mahdotonta päästä alemmas. Kaava on nähtävillä 30 vuorokautta kerrallaan ja mahdollisesti useampaan otteeseen. Näinä aikoina kaavanlaatija odottelee ajan kulumista ja vastailee mahdollisesti kuntalaisten asiasta esittämiin kysymyksiin – joita sanomalehden takasivuilta luettu kuulutus on herättänyt. Tämä siis edellyttäen, että lukija on ymmärtänyt puoliakaan ammattijargonilla kyllästetystä kuulutustekstistä. Kirjallisiin kannanottoihin vastataan kuitenkin kootusti vasta nähtävilläoloajan päätyttyä. Äkkiä tulee mieleen, että tässä olisi kirveellä töitä.

Yksi suuri kaavoituksen osallistumisen epäkohta on se, että kaavanlaadintaan osallistuminen on käytännössä aina valmiina tarjotun ratkaisun kommentointia. Alkuvaiheen valmistelu tehdään lähes poikkeuksetta asiantuntijatyönä. Tässäkin sosiaalinen media tarjoaisi mainion kanavan suunnittelun lähtökohtien ja arvopohjan sparraamiseen erittäin lyhyelläkin aikajänteellä. Samalla juuri ne ihmiset, joiden elämää asia koskettaa saataisiin sitoutettua hankkeeseen.

Yksi suuri kaavoituksen osallistumisen epäkohta on se, että kaavanlaadintaan osallistuminen on käytännössä aina valmiina tarjotun ratkaisun kommentointia.

Mistähän löytyisi se rohkea pelinavaaja, joka uskaltaisi avata hallinnollisen päätöksenteon aidosti avoimeen keskusteluun ja laittaa itsensä likoon?

4 kommenttia artikkeliin ”Sosiaalinen media vs. kaupunkisuunnittelun luutuneet käytännöt

    1. Kiitos vinkistä! Lyhen tutkiskelun perusteella suunnittelukone on hyvä tiedonkeruun väline. Kaipaan ehkä vieläkin lisää vuorovaikutteisuutta, mutta tämäkin on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan.

      -Petteri

  1. Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja tärkeän aiheen esiin nostamisesta!
    Olet monessa suhteessa oikeassa, mutta itse en näe tilannetta yhtä huonona: sosiaalisen median käytölle ei ole kunnissa hallinnollisia tai lainsäädännöllisiä esteitä, ja moni kunta on jo ottanut some-kanavia käyttöön. Kaavoitusorganisaatioissakin somen käyttö lisääntyy – hitaasti mutta varmasti.

    Olen tutkinut ja ollut mukana kehittämässä sähköisen osallistumisen menetelmiä noin 10 vuoden ajan. Tällä hetkellä teen väitöstutkimusta sosiaalisen median käytöstä kaupunkisuunnittelussa. Oman tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että somen käytön esteet liittyvät asenteisiin, osaamiseen ja resursseihin. Toisaalta mahdollisuuksina nähdään vuorovaikutuksen laadun ja määrän paraneminen sekä koko suunnittelukulttuurin muutos kohti kuntalaislähtöisempää toimintaa.

    Kirjoittelen aiheeseen liittyen Julkisesti nähtävillä -blogissani osoitteessa verkko-osallistuminen.fi. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! =)

    1. Hei Pilvi,
      Kiitos kommentista, ja pahoittelut että vastaamiseen on mennyt näin pitkään. Kommenttisi tuli kesälomani aikana, jolloin pyrin ihan tarkoituksella ottamaan etäisyyttä kaikkeen työhön liittyvään. Yrittäjänä sitä on jotenkin hyvin vaikeaa irroittautua… niinpä kesän blogaustauko venähti melkein kolmeen kuukauteen. Syynä ehkä se että tästä ei ole vielä tullut luonteva osa työnkuvaa ja ajankäyttö on pitänyt ottaa muutenkin niukasta vapaa-ajasta.

      Kommentoin asioita oman kokemuspohjan kautta, niin kunnallishallinnon asiakkaana, yhteistyökumppanina ja entisenä virkamiehenä – osin tarkoituksellisesti polemisoiden. Somen käyttö lisääntyy väistämättä, mikä on ehdottomasti hyvä asia. Kun kuntalaiset ovat jo verkossa, yritykset hyvää vauhtia menossa sinne, ei julkissektorille jää mitään muita vaihtoehtoja. Olennaista olisi tietoisuuden lisääminen ja asenteisiin vaikuttaminen.

      Ja kiitos blogivinkistä, täytyypä tulla vilkaisemaan.

      Hyvää syksyn jatkoa,
      Petteri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s