Helsingin seudun kasvu uhkaa pysähtyä asuntotuotannon ikuiseen pullonkaulaan, eli tonttien saatavuuteen.

Helsinginseutu on jo metropolialueena sen kokoinen, että tulisi vakavasti harkita korkeampaan rakentamiseen niillä tonteilla, joille päästään rakentamaan. Länsimetro -hankkeessa tulisi metrolinjan varren rakentamista arvioida tarkasti ja tarvittaessa uudistaa kaupunkirakennetta kovallakin kädellä tehokkaampaan suuntaan.

Ylhäältä katsottuna Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat karrikoidusti sanoen keskusta-alueita lukuun ottamatta lähinnä metsää. Eli tonttipula on lähinnä teoreettinen suhteessa käytettävissä olevaan maapinta-alaan. Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, eikä edes kovin helposti ratkaistavissa. Kaavoitus- ja kuntapolitiikka ovat liiaksi vastahankaan ykstyistaloudellisten tavoitteiden kanssa.

Nyt Helsingissä ollaan tekemässä samaa virhettä kuin Pariisissa, kun suojellun keskustakorttelin sisäosaan ollaan kaavailemassa 33-kerroksista tornitaloa. Pariisilaiset vihaavat omaa Montparnassen tornitaloaan – ja nykyisellään pilvenpiirtäjiä rakennetaan historiallisen keskusta-alueen ulkopuolelle.

Vaikka katson, että kaupunkia ei voi – eikä saa – museoida, tulisi näihin historiallisiin ympäristöihin sijoittuviin uudisvirityksiin suhtautua varauksella. Helsingissä on kyllä tilaa tornitaloille, mutta niiden ei tarvitse olla keskustassa.