Minulla on oikeus!

Talo on hiljainen. Olen viettänyt illan pohtien blogille nimeä. Blogille teemaa. Blogille oikeutusta. Selailin arkkitehtuuri-, design- ja sisustusblogeja. Törmäsin Ylen blogeissa Eve Mantun postaukseen 11.1.2011. Juttu on vanha, kyllä. Mutta siinä – ja erityisesti sen kommenteissa – osuttiin arkkitehtuurikritiikin osalta aikalailla asian ytimeen.

Kenellä on oikeastaan oikeus puhua arkkitehtuurista ja kritisoida sitä? Olen usein – liian usein – tähän liittyen kuullut sanan ”tavis” ammattikuntani edustajien suusta. En ole puhtoinen itsekään, tunnustan. Joskus kuilu meidän ja tavisten välillä tuntuu kuitenkin uskomattoman suurelta. En väheksy ketään, siitä ei ole kysymys. Kun työskentelee tieto-orientoituneessa, teknis-taiteellisessa ammatissa ja on 80 % työajasta tekemisissä vain alaan liittyvien ihmisten kanssa myös tapa kommunikoida muotoutuu sen mukaiseksi.

Miten kyetä itse viestimään ja perustelemaan asiansa ihmiselle, joka ei hahmota talonsa piirustuksista kuin huonetilojen nimen? Kuitenkin, tämä ihminen on se, joka kokee työni tulokset rakennuksen valmistuessa. Hän on se, joka mittaa työni laadun käytettävyydessä ja esteettisyydessä. Hän on se, joka lopulta määrittää tekemisemme laadun laajemmassa kontekstissa. Se, että hän ei osaa ehkä pukea mielipidettään oikeiksi termeiksi, ei tee kritiikistä vähemmän arvokasta – päin vastoin.

Hänellä on oikeus. Minulla on oikeus.

http://blogit.yle.fi/eve-mantu/kenella-on-oikeus-puhua-arkkitehtuurista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s